Pajulahtea, vapaapäivää (ja musiikkia) ja vähän muutakin

Nonii, eilen siis alkoi uusi treeniviikko Pajulahdessa osittain vielä sunnuntaisen pelin merkeissä. Etenkin puollustuslinjan peliin haettiin pientä hienosäätöä, joka saatiinkin melko hyvään kuntoon heti alkuu, vaikka työtä vielä onkin. Puolentoista tunnin treenin ja puolen tunnin lantionliikkuvuusharjoitteiden jälkeen oli viikko taas potkaistu käyntiin ja tiistai olisikin harvinaisesti vapaa jalkapallosta.

Eli siis tänään olisi jalkapalloilijan vapaapäivä. Mitäs se sitten tarkoittaa? No omalla kohdallani läksyjä, musaa, tietokonetta, pleikkaria ja hyvää seuraa. Tälläisiä päiviä on melko vähän nykyään, mutta kun sellaisia on, niin niitä osaa arvostaa kyllä sitäkin enemmän. Yhdenkin vapaapäivän jälkeen treenaaminen tuntuu taas ihan erilaiselta, uudelta ja ihmeelliseltä.

Niin, ja tähän loppuun vielä iso kiitos kaikesta blogiin liittyneestä palautteesta, niin positiivisesta kuin negatiivisestakin. Erityinen kiitos menee tässä kohtaa Joonas Jokelaiselle ja Martin Mäkiselle, hyvästä vastaanotosta blogia kohtaan, ja muustakin tuesta ja päivien piristyksestä. Thanks guys! ;)

Loppuun vielä vapaaillan ratoksi 3 Doors Downin biisi Let Me Be Myself, sillä sitähän me kaikki toivomme ;)

3 Doors Down - Let Me Be Myself

Tunnelmia aamun pelistä

Tänään klo 9.30 Lahden Suurhallille kerääntyi kaksi hyvin keskittynyttä ja valmistautunutta joukkuetta, FC Reipas ja FC Kuusysi. Tätä peliä oli Reipppaan riveissä odoteltu jo hyvä tovi, ja se näkyi pukukopin ilmapiirissä. Väliin lensi joku huono läppä, mutta muuten ainoa ääni oli valmentajan puhe tai täysi hiljaisuus.

Melko lyhyen ja perusasioita kertaavan ottelupalaverin jälkeen Reipas lähti kentän laidalle ottamaan 45 minuutin hyvän ja keskittyneen alkulämmön. Sitten vielä koppiin ja valmentajan psyykkaus jonka jälkeen muutaman minuutin täyshiljaisuus. Sen jälkeen kajahti "REIPAS"-huuto ja avari lähti kohti kenttää. Kentällä pienet spurtit ja toinen huuto, jonka jälkeen kaikki oli valmista peliin.

Pelin alku oli melko varovaista, eikä Reipas saanut omaa peliään käyntiin koko ensimmäisen puoliajan aikana. Joukkue joutui puollustuskannalle, ja Kyykän isokokoinen joukkue rynni kohti Reippaan maalia. Pitkään puollustus ja Halid viimeisenä linkkinä pitivät oman maalin puhtaana, mutta lopulta Kyykän painostus palkittiin, ja riparipallo upposi Reippaan maaliin: 0-1. Tässä tilanteessa siirryttiin myös puoliajalle.

Toisella puoliajalla Reipas pyrki saamaan oman pelinsä kulkemaan ja yritti kääntää pelin hallinan viirupaidoille. Osittain se onnistuikin, mutta siitä huolimatta Kyykkä jatkoi vaarallisten tilanteiden rakentelua. Lopulta Kyykkä onnistui jälleen rankaisemaan, jopa kahdella maalilla. Reipas oli myös saanut rakenneltua vaarallisia tilanteita, mutta viimeistely ei ollut onnistunut. Vielä 0-3 tappioasemassakin Reipas pyrki parhaansa mukaan rakentelemaan tilanteita, ja sai hieman siirrettyäkin painetta Kyykän puollustusalueelle. Lopulta painostus tuotti tulosta, ja Eikka kavensi tilanteeksi 1-3 aivan viime sekunneilla.

Näin siis tämän kauden ensimmäinen kohtaaminen Kyykälle lopulta melko ansaitusti, mutta Reippaan pelistä jäi silti tyydyttävän hyvä maku. Vaikka tappio on aina tappio, pelissä onnistuttiin ainakin osittain niissä asioissa joita viimeiset viikot on harjoiteltukin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikon PeKa-peliä.

Aamutreenejä ja valmistautumista

Tänään klo 10.00 Mukkulan yläasteen saliin kerääntyi joukku melko keskittyneen näköisiä jalkapalloilijoita. Miltei koko porukalla oli katseet jo huomisessa Kyykkä pelissä, ja siihen keskityttiin myös harjoitteissa. Hyvää tekemistä koko treenin, vaikka salin ilma ei sieltä parhaasta päästä olekkaan.

Treenit kun oli kunnialla suoritettu loppuun, osa porukasta siirtyi jo kohti Suurhallia katselemaan Uusi Lahti turnauksen toista ottelupäivää. Kaikilla on tänään toivottavasti ohjelmassa tankkausta ja mieluisaa tekemistä, itselläni ainakin on. Huomenna sitten virkeänä koko joukkue peliin, ja kaikki joita joukkueeseen ei nimetty katsomoon kannustamaan! Pistetään vielä loppuun Pelsun tämän kauden maalilauluna tutuksi tullut Bryan Adamsin kipale.
Bryan Adams - We're Gonna Win

Ensimmäiset fiilikset

Tästä tää nyt lähtee, saa nähdä mitä tästäkin tulee. Kuten tuosta "Minä, Saku Jaro" -tekstistä käy ilmi, pyrin sekoittamaan tässä blogissa elämäni kaksi tärkeintä asiaa, futiksen ja musan.

Kirjoitan ensimmäistä bloggausta pienessä flunssassa, aamutreenejä ja sunnuntain paikalliskamppailua Kyykkää vastaan odotellen. Jatkossa pyrin kertomaan pieniä otteluraportteja sekä tarinoita treeneistämme, sen mitä treeneiltä ehdin (tällä hetkellä treenejä 5x viikossa, ja pelit päälle).

Jos nyt kerron vielä hieman omasta jalkapallon potkimisestani, niin olen siis harrastanut FC Reippaan -98 junnuissa nyt noin 5 vuotta, tämän hetkinen pelipaikkani on toppari ja vahvuuksiani nopeus, iso koko ja vastustajan ärsyttäminen. Näihinkin asioihin tulen palaamaan vielä myöhemmin.

Jotta nyt saadaan myös sitä musiikkia mukaan tähän ensimmäiseen kirjoitukseen, niin kerronpa hieman musamaustani. En ole musamaultani mitenkään nirso, lähimpänä sydäntä on raskaampi heavy ja black metal, mutta myös rap, pop ja rock menevät mukisematta. Suhteeni musiikkiin on hyvin läheinen, ja miltei aina ennen futispeliä minut löytää pukukopista kuulokkeet korvilla heilumassa milloin minkäkin biisin tahtiin. Aiemmin olen harrastanut myös rumpujen soittoa, mutta tämä on vähentynyt futistreenien yleistyttyä.

Tässä siis ensimmäiset fiilikset, tästä jatketaan, toivottavasti näitä sitten joku lukeekin ;-)