You could be the Greatest

Olipa kerran poika, noin 4-vuotias, jonka intohimona oli pienestä pitäen ollut pallon potkiminen isukin kanssa ulkona. Sinä kesänä tuo pallon potkiminen johti hänet paikalliseen jalkapallokouluun, jossa poika sai ensikosketuksen tuohon kuningaslajiksikin kutsuttuun pallopeliin. Kesä meni ja seuraava tuli, ja jalkapallokoulu jatkui, nyt vain eri väristen paitojen joukossa. Sinivalkea oli vaihtunut oranssimustaan, pysyvästi.

Muutaman kesän jälkeen pelkkä kesäinen ilottelu jalkapalloviheriöillä ei enää riittänyt tyydyttämään pojan nälkää lajia kohtaan. Oli aika siirtyä seuraavan asteeseen ja hakeutua oman ikäluokan joukkueeseen. Joukkue ja sen ilmapiiri olivat mitä mainioimmat pojan jalkapallofanaattisuuden lisäämiseen. Pelaajia ja valmentajia tuli ja meni, mutta poika pysyi jenginsä mukana, ylä- ja alamäissä.

Pojan oma urakaan ei aina ollut helppoa. Polvivammat ja takareiden repeämät tulivat tutuiksi, mutta ne vain kasvattivat pojan nälkää pelata tuota rakastamaansa lajia. Räntäsateet ja kesähelteet tulivat ja menivät mutta yksi pari, pallo ja poika pysyivät yhdessä miltei päivittäin, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Heistä tuli hiljalleen erottamaton parivaljakko.

Nyt tuo sama poika kirjoittaa blogimerkintää jalkapallopainotteiseen blogiinsa ennen lähtöä rakastamansa lajin ja rakastamansa joukkueen pariin. Loukkaantumiset ovat takana ja mikään ei enää seiso pojan ja tämän rakastamansa esineen, jalkapallon välillä. Nyt mennään, ja lujaa. Vapiskaa.

The Script feat. will.i.am - Hall of Fame

Uutta putkeen

Pitkä tauko on ollut kirjoittelemisessa, mutta niin on omalta osalta ollut kyllä pelaamisessakin. Sarjan loputtua hoideltiin pitempään jo kipeänä ollutta vasenta takareittä ja sieltä löydettiinkin takareiden kiinnityskohdan repeämä, johon muodostunutta arpikudosta on nyt hoideltu muutamisen viikkoa, ja nyt alkaa näyttää siltä miltä pitääkin, eli jalka toimii ja kunto alkaa muutenkin olla sitä mitä pitääkin. Viikonloppu vielä ja siiten mennään taas, ja kovaa mennäänkin.

Viisi kertaa viikossa reenejä, yksi lenkki ja yksi kouluvuoro, muute pallon kanssa valmistautumista jo kevään Aluesarjaan. On tätä jo odotettukkin, omalla kohdalla motivaatio ainakin on kovempi kuin pitkiin aikoihin vaikka säät ovat mitä ovat.

Paljon on työtä siis jälleen kerran edessä, mutta se onkin melkein välttämätöntä kun muistetaan, että keväällä pitäisi taistella pisteistä Aluesarjan jengejä vastaan. Mutta luotto on silti kova.