Ensimmäistä kertaa koko "jalkapallourani" aikana tällä viikolla olen todennut, ettei reenaaminen aina auta huonojen fiilisten poistamiseen. Se on harvinaista, ja samalla pelottavaa. Yleensä jalkapallo ja reenaaminen on se, mihin pakenee kun muussa elämässä kaikki kaatuu niskaan. Nyt edes lenkkien juokseminen ja pallon kanssa touhuaminen ei ole saanut ajatuksia off-asentoon, päinvastoin, välillä on tuntunut että reenatessa kaikki tuntuu vain pahemmalta ja muu joukkue on saanut melkoista kuraa niskaansa parin viime päivän aikana, anteeksi siitä.
Samalla on ensimmäistä kertaa joutunut miettimään muita vaihtoehtoja ajatusten siirtämiseksi toisaalle. Ystävät ovat tässä asiassa nousseet mittaamattoman suureen rooliin, ja onneksi niitä oikeita ystäviä on tarpeeksi. Ilman niitä tämäkin elämänvaihe olisi varmasti vielä raskaampi kuin se nyt on.
Jalkapallo on silti edelleen osa normaalia päivärytmiä. Huomenna pelataan harjoituspeli Ilvestä vastaan, torstaina Reippaan 99:jä vastaan ja perjantaina PeKa:a vastaan. Päivä kerrallaa kohti parempaa huomista.
kauniita lauseita saku
VastaaPoista