Seuraavan tekstin ajan aion puhua suuni puhtaaksi niin kovin rakkaan joukkueeni nykytilasta. Haters gonna hate, mutta tästä sen nyt kuitenkin lähtee.
Kuten monet tietävät, joukkueen vastuuvalmentaja sai potkut jouduttuaan erimielisyyksiin seurajohdon kanssa aiemmin tänä kesänä, joka johti kahden uuden valmentajan tuomista joukkueen viimeiselle kuudelle kuukaudelle. Koko asetelma kuulosti jo etukäteen omasta mielestäni naurettavalta, vaikka monet olivatkin alkuun varsin onnellisia joskus varsin suorasanaisen ex-valmentajamme lähdöstä. Itse en koskaan kuulunut tähän ryhmään, ja uskallan väittää, että nyt muutamaa kuukautta myöhemmin entistä harvempi kuuluu.
Suurin ongelma joukkueen pyörittämisessä on se, että pelaajien elämästä yritetään tehdä mahdollisimman "kivaa". Mielestäni jalkapallon ei edes kuulu aina olla kivaa, koko lajin hienous tulee siitä että välillä reeneihin lähtö ei voisi vähempää kiinnostaa ja koko laji ottaa niin paljon päähän, että lopettaminen tuntuu jopa järkevältä ajatukselta. Mutta ilman näitä tunteita ei myöskään tule sitä palavaa intoa ja halua elää pallon kanssa, olla yhtä sen kanssa ja tehdä koko elämä joskus jalkapallon ehdoilla.
Tämä mukavuuden hakeminen joukkueeseen, niin hieno ajatus kun se onkin, on kuitenkin johtanut siihen, että harjoittelun taso ja intensiivisyys on laskenut alemmas kuin vuosiin. Harjoituksissa pelleillään, pelejä hävitään, harjoitteet eivät kehitä ja niitä on liian vähän, mutta silti ne, jotka joukkueesta ovat vastuussa, hokevat kuinka hyvää duunia kaikki tekevät. Mutta kun eivät tee, ja jokainen pelaaja tietää sen kyllä.
Omalla kohdallani vain muutama viikko sitten olin lähes varma, että lopetan jalkapallon tämän syksyn jälkeen, mutta sitten yksi 15 minuutin puhelu entisen valmentajani kanssa sai motivaation taas sille tasolle jolla sen kuuluu olla, kun kilpajuoksu kohti B-junnupaikkoja alkaa.
Tämä motivaation totaalinen katoaminen johtui vain ja ainoastaan siitä, että joukkueharjoituksia on aivan liian vähän, ja niiden sisältö (anteeksi kielenkäyttöni) on aivan karmeaa paskaa. En syytä ketään henkilökohtaisesti, oma motivaatio on oma asia, mutta tämä joukkue ja nämä loput kuukaudet on nyt menetetty, jokainen pärjätköön omillaan ja löytäköön oman tiensä ja tapansa taistella B-junnupaikoista, jos edes aikoo niistä taistella.
Tsemppiä syksyyn, kaikille tasapuolisesti. Piste, loppu ja aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti