Viime sunnuntaina FC Reipas P98 pelasi historiansa viimeisen ottelun FC Kuusysiä vastaan. Vaikka ottelu päättyi Kuusysin 4-0-voittoon, meinasi itselläni ainakin ottelun jälkeen vierähtää kyynel silmäkulmasta jostain aivan muusta syystä kuin tappion tuoman pettymyksen myötä. Liian monta hienoa vuotta yhdessä, monta pelireissua, turnausta ja kaikkea hienoa ja ei niin hienoa. Nyt se kaikki on ohi.
Mielessä herää pieni kysymys: mitä nyt? Ensi keskiviikkona järjestettävät FC Lahden B.n karsinnat ovat olleet syksyn päätavoite jo pitkän aikaa, ennen kaikkea oman tason mittarina. Mutta kun keskiviikon karsinnat ovat ohi, niin sen jälkeen onkin pelkkää tyhjää. Ei minkäänlaista ajatusta tulevasta, ei mitään tavoitetta, paitsi tietenkin itsensä kehittäminen jalkapalloilijana ja ihmisenä.
Itse ainakin kuulun ihmisryhmään, joka tarvitsee jotain mitä odottaa, jotain mihin valmistautua ja jotain minkä eteen tehdä töitä. Karsintojen jälkeen tälläistä ei ole, ja se tuntuu aavistuksen oudolta.
Sunnuntain jälkeen olen elänyt siis ns. "yksilöjalkapalloilijana". Varsinainen joukkue on kadonnut ympäriltä, vaikka toki ystävät ovat tallella, mutta joukkuetta ei ole. Treeniohjelmat on tehtävä itse, tosin sitäkin olen tehnyt jo viimeisen kuukauden, mutta silti nyt se tuntuu aivan liian oudolta. Kai se vain todistaa, että olen syntynyt joukkueurheilua varten.
Kaikesta huolimatta luotan, että syksy tuo vastauksia moneen asiaan jalkapalloon liittyen, ja että tavoitteita ja päämääriä löytyy, heti kun yksilöurheilu vaihtuu taas joukkueurheiluun. Missä ja milloin, se on vielä arvoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti