Uusia ulottuvuuksia

Vaikka olen pelannut jalkapalloa jo rapiat 12 vuotta, ja paljon kaikkea on kokenut, niin tänä talvena olen oppinut nauttimaan jalkapallosta jollain uudella tavalla, jota en aiemmin ole vielä kokenut.

Taustaksi kerrottakoon sen verran, että seuravaihdon jälkeen peliaika on ollut melko vähissä, mikä tietysti aluksi söi motivaatiota, kun treenattua tuli, mutta kokoonpanoon ei yksinkertaisesti mahtunut. Eikä mahdu vieläkään, toistaiseksi. Toisaalta vaikka pelaamattomuus välillä ottaakin päähän enemmän kuin tässä julkisessa tekstissä uskaltaa edes kertoa, on se tuonut myös jollain tavalla uutta ulottuvuutta treenaamiseen ja kaikkeen oheisharjoitteluun. Kun pelaajalle kuitenkin kaikista palkitsevinta on lähtökohtaisesti pelaaminen, on keksittävä uusia tapoja motivoida itseään, silloin kun pelejä ei tule. Tässä kohtaa yksittäiset harjoitukset ovat nousseet aivan uuteen merkitykseen.

Vaikka koko ajan takaraivossa on ajatus siitä, että ykkösrinkiin pitäisi päästä, ja sen eteen tehdä töitä, on itselläni koko talvikauden ollut treeneissä hauskempaa kuin ehkä koskaan aiemmin. Pessimisti ei pety ja tyhmä ei masennu. Kun on voinut ajatella, että jos pelipaikka viikonlopun peliin tulee, se on melkoinen yllätys, tottakai positiivinen sellainen, mutta yllätys silti, on treeneistä pitänyt hakea sitä fiilistä, minkä normaalisti saa peleistä. Ja vaikka itse sanonkin, olen onnistunut siinä paremmin kuin olisin koskaan voinut uskoa. Jokaisesta pienestäkin onnistumisesta ja hyvin vedetystä treenistä saatu mielihyvä on ollut jotain, minkä olin jo unohtanut, kun aina keskityin saamaan itsestäni kaiken irti peleissä, jolloin suoritus- ja toisinaan myös keskittymistaso treeneissä oli jopa häpeällisen alhaalla.

Toinen muoto itseluottamuksen lisäämiseen on alkuvuodesta mukaan tullut salitreenaaminen. Ja tarkoituksena on todellakin ollut ensisijaisesti oman itseluottamuksen kohottaminen sen kautta, että tietää olevansa hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa, sitten aikanaan kun se näytöpaikka kentällä tulee. Itseluottamus onkin ehkä suurempi kuin edes silloin, kun pelipaikka oli itsestäänselvyys. Uskoakseni se on näkynyt myös harjoituskentällä, ainakin se ikuinen pään sisällä oleva ääni, joka hokee "sä et oo tarpeeks hyvä" on pysynyt jopa huolestuttavan hiljaa.

Tälläkin kokemuksella on siis selvästi ollut tarkoitus, ja tiedän jo nyt sen kasvattaneen itseäni jalkapalloilijana ja ihmisenä. Työnteko jatkuu päivästä toiseen kohti tavoitetta, jonka tiedän voivani saavuttaa, kun siihen uskon itse, vaikka muut sanoisivat mitä. Kun dieselkone lähtee käyntiin, ei sitä pysäytä enää kukaan eikä mikään.

Tiedän, että moni painii samanlaisten ongelmien kanssa, kun peliaikaa ei tule tai tulokset eivät miellytä. Ainoa asia mitä voin sanoa on, että älkää luovuttako! Kova duuni palkitaan aina, AINA.

Every minute of the hour, don't think about the rest

Milloin tietää, että on tehnyt tarpeeksi? Milloin voi hyvillä mielin antaa itselleen luvan rentoutua ja levätä tietäen, että on tehnyt kaiken voitavansa saavuttaakseen jotain? Urheilukisoissa kuulee kovin usein ennen kilpailua, kuinka "nyt ollaan huippukunnossa ja valmiina". Mutta millä perusteella? Testitulosten? Vai onko kyseessä vain urheilijan tapa luoda itselleen paremmat henkiset lähtökohdat uskotellen, että on kovemmassa kunnossa kuin koskaan? Sillä eikö aina voi olla vähän parempi? Kehityshän lakkaa vasta, kun itse niin päättää.

Mutta mitä siihen kehitykseen tarvitaan? Aikaa, se on selvä. Tuloksia ei koskaan saavuteta yhdessä yössä. Ja työtä. Mutta kuinka paljon? Missä menee raja ahkeralla työnteolla ja ylikuormituksella, joka varsinkin urheilussa on varsin vakava ongelma.

Lääketieteellisten määritelmien mukaan (korjatkaa jos olen väärässä) tarkoittaa suunnilleen sitä, että elimistö on liian pitkän rankan treenijakson jäljiltä jatkuvassa rasitustilassa, eikä palaudu urheilusuorituksesta normaalilla vauhdilla, mikä lisää loukkaantumisriskiä ja heikentää tuloksia. Tila, jossa itse olen kerran ollut, enkä kyllä voi väittää sen olleen erityisen mukavaa. Ainoa toimiva lääke tässäkin lienee aika ja täydellinen lepo. Miten tämä tila sitten voidaan välttää, ja samalla silti kehittää itseään mahdollisimman tehokkaasti?

Huippu-urheilijat kertovat aina, kuinka he kuuntelevat omaa kehoaan ja tietävät, milloin ovat liian väsyneitä tai muuten puolikuntoisia. Kyseessä siis lienee varsin henkilökohtainen asia, joka jokaisen urheilijan ja liikkujan tulisi itse oppia.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseeni, jos tekee riittävän kärsivällistä ja pitkäjänteistä työtä, muistaa tasapainottaa harjoittelun ja levon oikein, ei koskaan ole tehnyt "tarpeeksi". Koska sitten, kun olet saavuttanut haluamasi, esimerkiksi päässyt haluamaasi kuntoon tai lyönyt itsesi läpi haluamassassi joukkueessa, joudut silti edelleen ylläpitämään saavuttamaasi kuntoa, ja taistelemaan joukkueessa paikastasi. Urheilu ja liikunta ovat elämänmittaisia matkoja, eikä niillä ole olemassa maalia, vain välitavoitteita. Kun itsestään antaa kaikkensa, mitä se ikinä kullakin sillä hetkellä tarkoittaa, on oikealla tiellä.

Loppuun varsinainen klassikko, josta tämänkin pohdinnan inspiraatio kumpusi, eli Opuksen Life Is Life.

Opus - Life Is Life

Vuosi vaihtuu, mitä jäi?

Uusi vuosi otettiin vastaan muistaakseni ensimmäistä kertaa näin kaukana kotoa, Lapissa, Raattaman kylässä Vuontispirtillä. Onnistunut ja ikimuistoinen matka, ja loistava tapa aloittaa vuosi 2014.

Katsellessa vuotta 2013 taaksepäin aika moni asia on muuttunut. Niin ihmissuhteiden, jalkapallon ja koko elämän osalta. Jalkapallon saralla suurimmat muutokset varmasti ovat olleet B-junnuihin siirtyminen ja joukkueen vaihtaminen seitsemän vuoden historian jälkeen mustaoransseissa. Molempien suhteen sopeutuminen muutokseen alkaa olla tehty, ja vuoden vaihtuessa vasta täysi työ ja pelipaikan tavoittelu todella alkaa. Tutustumiskäynnit on nyt suoritettu, ja nyt aloitetaan armoton työnteko kevättä ja kesää varten.

Monella tapaa erilainen vuosi on myös tulossa. Peruskoulu loppuu, mikä tarkoittaa ensinnäkin taas yhden ison ajanjakson päättymistä ja suurten päätösten tekemistä tulevaisuuden suhteen. Innolla ja kauhulla odottaen...

Oikein hyvää uutta vuotta jokaiselle, toivottavasti löydätte etsimänne, saatte haluamanne ja iloitsette omastanne!