Kun kiitorata aukeaa

Huomenna suunnataan sitten vihdoinkin kohti Turkkia ja Kusadasin kaupunkia. Viiden päivän reissu pitää sisällään tietysti paljon reeniä ja mahdollisesti ainakin yhden pelinkin, paljon yhdessäoloa ja joukkuehengen luomista ja toivottavasti myös paljon auringonpaistetta ja lämpöä.

Itsellä ainakin matkakuume alkaa olemaan jo sellaista 39.6:den luokkaa, eli aletaan liikkumaan jo vaarallisilla vesillä. Huomenna onneksi siihen kuumeeseen saa lääkettä ja Suomi jää taakse muutamaksi päiväksi. Tunnetusti sitä osaa kotimaatakin taas arvostaa aivan uudella tavalla kun välillä käy vähän katselemassa muun maailman menoa.

Viikon päästä perjantaina sitten palataan taas arkeen, niin koulun, kodin kuin jalkapallonkin osalta. Sarja lähestyy, mutta nyt tämä poika lähtee naatiskelemaan, kuten Kuopiossa tavataan sanoa. Loppuun vielä pitkästä aikaa kiva kipale viikonlopun kunniaksi.

Nina Simone - Feeling Good

Kymmenen yötä Turkkiin on

Lauantaina 13. huhtikuuta suunnataan siis Helsinki-Vantaalta kohti Kusadasia (korjatkaa joku oikeinkirjoitus jos osaatte). Jokatapauksessa siis Turkki on maa johon suunnataan, ja lämpöä on odotettavissa, mitä noita sääennustuksia täällä loskassa on ihaillut.

Paljon on treenaamista myös, niin koto-Suomessa kuin Turkin maallakin, sillä kun Turkista kotiudutaan 18. huhtikuuta, on jo sunnuntaina 21. päivä näillä näkymin edessä ensimmäinen Aluesarjan ottelu Grankulla IFK:ta vastaan Mukkulan tekonurmella.

Sarjan alkaminen tarkoittaa AINA sitä, että kevät on tulossa, mutta toivottavasti kevättä on jatkossa ilmassa myös säiden puolesta, ettei niistä lämpimistä säistä tarvitse pelkästään Turkista nauttia. Pitkä talvi alkaa olemaan takana, ja kuntokaudesta siirrytään vihdoin nauttimaan reenaamisen hedelmistä sarjapeleissä.

Lauantaina pelataan Mäntsälässä vielä viimeinen harjoituspeli Suomen maaperällä KuPS:ia vastaan, ja sitten katseet kohti Turkin lämpöä, ja tietysti sitä sarja-avausta.

KEVÄISTÄ JA JALKAPALLON TÄYTEISTÄ HUHTIKUUTA KAIKILLE!

Tuplaviikonloput

Eli ensimmäinen kahden pelin viikonloppu on nyt takana, saldona yksi voitto ja yksi tappio. Viikonloppu alkoi suhteellisen hyvällä pelillä Klaukkalassa NJS:an vieraana, josta kotiin tuotavana oli tyydyttävä 2-1-vierasvoitto. Sunnuntaina Pajulahden halliin saapui vieraaksi HJS, jolta alkukaudesta haettiin makea 3-2-voitto. Nyt kuitenkin heikompi pallollinen peli ja edellisen päivän rasitukset jaloissa veivät voiton Hämeenlinnaan, huolimatta toisen jakson upeasta noususta 4-1-tappioasemasta 4-3-tappioon.

Koko viikonlopun tavoitteena oli löytää kentälle taisteleva Viirupaitaryhmä, joka antaa kaikkensa joukkueen eteen, ja valmentajan mielestä tämä löydettiin suhteellisen hyvin viikonlopun aikana, ja itse yhdyn kyllä tähän mielipiteeseen.

Ensi viikonloppuna ohjelmassa olisi koko viikonlopun mittainen harjoitusleiri Vierumäellä, ja taas myöskin kaksi harkkapeliä. Perjantaina viime viikonlopun avausvastustaja NJS saapuu Pajulahteen ja lauantaina Vierumäelle vieraaksi saadaan TPV. Hyviä pelejä siis tiedossa, jotka valmistavat joukkuetta kohti sarjan alkua, koska siellähän ne kaikkien, niin pelaajien, valmentajien, toimihenkilöiden kuin vanhempienkin tähtäimet ovat, ovathan?

"Talviloma" takana

Eli tuli tässä vieteltyä sellainen neljän päivän loma jalkapalloilusta, eikä tehnyt yhtään huonoa. Alkuun pelkäsin, että hulluus iskee jo toisen vapaaillan kohdalla, mutta tällä kertaa siitä, että sai istua sohvalla ja pelata FIFA:a ja käydä kävelemässä jos siltä tuntui, osasi jopa nauttia. Kun kaiken levon päälle vielä pääsi eilen urheiluhierojan käsittelyyn niin taas on kroppa siinä kunnossa, että fysiikkareeniä on järkevää jatkaa ja siitä on jopa jotain hyötyä.

Väsymys ennen "lomaa" alkoi koko joukkueella olla jo sitä luokkaa, että maanantain reenit menivät aikalailla hukkaan, ihan vain väsymyksen takia. Toivottavasti pienen tauon aikana kaikki muutkin ovat saaneet levätä ja ovat vähintään yhtä virkeitä ja valmiina reenaamaan kuin meikäläinen.

Vielä olisi viimeinen ilta lepäilyä ja perjantai-illan viettelyä perheen kanssa, ennen kuin huomenna aamulla auton nokka suunnataan kohti Ahtialaa, ja jo miltei unholaan painuneita lihaskuntoreenejä. Siitä se taas lähtee...ja matka kohti Kyykän kohtaamista alkaa.

Onnistunut Hämeenlinnan reissu

Eli rankan fyysiikkareenin lomassa matkattiin lauantai-illan kunniaksi Hämeenlinnaan, Pullerin halliin HJS:n vieraaksi. Se oli tiedossa että kunto on aivan varmasti kovempi kuin vastustajalla, ja sitä myös käytettiin hyväksi pelisuunnitelmassa.

Pelin alku oli pienoista Reippaan hallintaa, mutta myös kotijoukkue pääsi hiljalleen mukaan peliin. Ensimmäinen puoliaika oli kuitenkin maaliton, vaikka paikkoja maalintekoon oli varsinkin viirupaidoilla.

Toisella puoliajalla ainoat tavoitteet olivat jatkaa kovaa prässäämistä ja saada se kaivattu maali. Ja sehän saatiin, allekirjoittaneen komeasti epäonnistuneen läpiajon riparista Santtu iski Reippaan 0-1-johtoon.

Vierasjoukkue sai maalista selkeästi lisää puhtia ja samalla HJS:n pasmat alkoivat seota. Parin helpon HJS-virheen seurauksena bloginpitäjä itse pääsi tuikkaamaan ensin nollakulmasta tilanteeksi 0-2, ja hetkeä myöhemmin Hande lisäsi komean kuvion päätteksi lukemiksi 0-3 vierailijoiden hyväksi. Kotijoukkue ei kuitenkaan ollut vielä luovuttanut.

5 minuuttia ennen loppua kaikki näytti hyvältä Reippaan osalta, kunnes kotijoukkue sai rangaistuspotkun, melko ansaitusti tosin, ja kavensi tilanteeksi 1-3. Hetkeä myöhemmin HJS sai jo illan toisen rankkarinsa boksin sisällä tapahtuneen käsivirheen jälkeen, ja kavensi tilanetta ennestää muutaessaan tilanteeksi 2-3.

Enempää takaiskuja ei viirupaitojen selän taakse kuitenkaan isketty (onneksi), ja kauden ensimmäinen reissupeli antoi kotiinvietäväksi mukavan tuloksen, niin lopputuloksen kuin pelillisten asioiden valossa. Tästä on hyvä jatkaa reenaamista ja etenemistä kohti ensi lauantaita, jolloin Mukkulaan saapuu viime syksyn sarjasta tuttu JäPS.

Liipola Touria ja "yöreenejä"

Siinäpä se on tämän viikon ohjelma aikalailla onkin. Tänään Liipolaan juoksemaan, huomenna Mukkulaan tekemään pallon kanssa töitä ja rääkkäämään keskikroppaa lihaskunnoilla, perjantaina Orimattilaan täysin järjettömään aikaan, klo 21-22.30. Ja paremmaks vain muuttuu, näiden "yöreenien" jälkeen seuraavana aamuna Ahtialan koulu kutsuu jo klo 9.30, ja illalla suunnattaan bussin nokka kohti Hämeenlinnaa ja Pullerin hallia, jossa vastaan asettuu kauden ensimmäisessä reissupelissä HJS.

Ilman kyseistä reissupeliä muuta viikon ohjelmaa tuskin jaksaisikaan, sillä tuo lauantai-illan huipentuma kruunaa rankan harjoitteluviikon, ja samalla antaa mukavaa vaihtelua päälle jylläävään fysiikkajaksoon.

Kevät on siis tulossa, samoin kun reenijakson huipentava Turkin leiri huhtikuun puolessa välissä. Ennen sitä käydään toki Vierumäelläkin reenaamassa, mutta Turkin lämpöä kohti tässä juostaan jokaisella Liipola Tourilla.

Loppuun kunnon vanhanliiton musaa ja Black Sabbathia, biisi nimeltä Changes, sillä muutoksiahan meidän kaikkien elämässä tulee aika ajoin.

Black Sabbath - Changes

Huume nimeltä jalkapallo

Joillekkin se on tupakka, joillekkin viina, huumeet tai vaikka kofeiini. Mulle se on jalkapallo. Samat vierotusoireet, vitutus korkeinta luokkaa, kädet tärisee ja silti väsyttää vaikka energia riittäisi maratooniin.

Tajusin sen edellisen isomman loukkaantumisen aikana, kuinka riippuvainen oon jalkapallosta, tai liikunnasta ylipäätään. Melkeen kaks kuukautta niin minimaalisella liikuntamäärällä, että vain harva pystyisi elämään sillä määrällä. Omalla kohalla se oli ihan täyttä kidutusta, poika joka on tottunut liikkumaan seitsemänä päivänä viikossa vähintään sen kaksi tuntia päivässä, ja enemmänkin jos se vaan on mahdollista, pistetään istumaan koulun penkillä ja kotona loppupäivän. Voin kertoa että rankkaa oli, niin itselle kuin kaikille ihmisille ympärillä jotka siitä joutuivat kärsimään.

Sitten kun loukkaantuminen oli takana ja ensimmäiset reenit oli vedetty, ei sitä tunnetta edes pysty kuvailemaan. Se oli jotain aivan uskomatonta. Vielä upeampaa oli herätä seuraavana aamuna ja yrittää kammeta kipeillä lihaksillaan itseään ylös sängystä. Tiedän, kuulostaa sairaalta, mutta niin kuulostaa sekin kun ihmiset ovat riippuvaisia palavista pötköistä jotka todellisuudessa vain pahentavat heidän elämäänsä. Tai pahanmakuisista juomista jotka sekoittavat heidän päänsä ja pistävät tekemään tyhmyyksiä. Jalkapallo lajina kuitenkaa ei toistaiseksi ole tappanut ketään, ei jos sitä pelataan ja harjoitetaan kohtuuden rajoissa.

Silti taas vuodenvaihteessa kun tuli muutaman päivän tauko reenaamisesta, mikä sinänsä ei tehnyt kropalle yhtään pahaa, mutta vieroitusoireet alkoivat jo eilen illalla. Ärtymys, henkinen väsymys, jopa käsien tärinä. Tänään reenien jälkeen oli taas se mahtava tunne kun oli aivan rättiväsynyt mutta silti hyvällä tuulella. Olen siis riippuvainen jalkapallosta, mutta eipä se minua haittaa!