Pitkä viikko takana, toinen edessä

Maanantaina Pajulahdessa, tiistaina Mukkulassa, keskiviikkona Suurhallissa, torstaina Kasakkamäellä, perjantaina taas Suurhallissa, lauantaina Hämeenlinnassa ja sunnuntaina viikko päättyi Mukkulaan. Pitkä ja rankka viikko, mutta hyvällä tavalla. Juuri tälläisiä viikkoja futikselle omistautunut nuorukainen haluaa lisää. Vaikka välillä treenaaminen tökkisi niin pahasti että tekisi mieli lopettaa koko jalkapallo, mutta kun pääsee kunnialla tälläisen viikon loppuun, antaa se kummasti lisää motivaatiota ja voimia, vaikka jalat olisivatkin jotain aivan toista mieltä.

Hauskinta kaikessa on se, että ensi viikko on täysin samanlainen, lukuunottamatta sitä että perjantai on harvinaisesti vapaa. Viikon huipentaa kaksi harkkapeliä lauantaina ja sunnuntaina, toinen Lahdessa ja toinen Kotkassa. Pelkästään ensi viikkoa ajatellessa alkavat jalat laulaa hoosiannaa, mutta kun muistaa sen takana vaanivan hiihtoloman ja pienen treenitauon, tulee jalkoihin kummasti lisää virtaa. Ja sitähän jalkapallo on, äärirajoilla vetämistä, pelaamista, pakkasessa kiroilua kun pallo pomppii ihan väärään suuntaan ja kaiken kruunaavaa lepotaukoa, jota osaa arvostaa sitä enemmän mitä pitempi treenijakso sitä on edeltänyt.

Kiireisessä elämän tyylissä oppii myös nauttimaan ihan pienistäkin lepotauoista. Viikolla puoli tuntia vapaata koulusta ja treeneistä on jo aivan luksusta, kokonaista vapaapäivää ei osaa edes kuvitella. Kiireeseen kasvaa kiinni, ja vaikka se ei välttämättä ole hyväksi, siihen tottuu eikä se häiritse elämää. Enemmän häiritsee jos joutuu olemaan kaksi päivää peräkkäin erossa pallosta. Puuta koputtaen toivotaan ettei tälläisiä putkia ainakaan loukkaantumisten takia tule.

Kaikille jotka allekirjoittaneen tavoin aloittivat viikonloppunsa vasta tänään, hyvää viikonloppua ja muille hyvää sunnuntaita! Loppuun Bon Jovin klassikko, joka kertoo omien päätösten tekemisestä, koska itselläni ainakin joskus tulee olo että joku muu yrittää päättää elämästäni puolestani, ja sehän ei ole oikein.

Bon Jovi - It's My Life