Kun kaikki kaunis katoaa

Nyt siis toinen viikko ns. "yksilöurheilijana" menossa, ja pikku hiljaa tästä alkaa löytämään jo hyviäkin puolia.

Omaa joukkuetta on edelleen massiivinen ikävä, ja päivät ovat tuntuneet oudoilta ilman niitä tuttuja naamoja. Kuitenkin eräs ystävä lähetti minulle viime torstai-iltana kuvan, jonka teksti noin karkeasti suomennettuna kuuluu seuraavasti: "Joskus hyvät asiat hajoavat, jotta paremmat asiat voivat pudota yhteen."

Kyseinen teksti antoi valtavasti voimaa, teksti sopii niin kovin moneen tilanteeseen elämässä, mutta myös vallitsevaan joukkuehapuiluun. Jos kyseinen henkilö lukee tätä, niin kiitos, autoit enemmän kuin uskotkaan.

Mutta tosiaan, hyviäkin puolia vallitsevasta tilanteesta on. Treeniaikataulut ja -sisällöt saa suunnitella itse, mistä olen pitänyt todella paljon. Aikaa on löytynyt paljon myös muulle elämälle, kun treenata on saanut oman elämänrytmin mukaan, mikä on ollut todella piristävää. Tiedä mistä sekin johtuu, mutta pikku hiljaa elämässä alkaa arvostamaan monia muitakin asioita kuin jalkapalloa, vaikkei jalkapallon arvostaminen kuitenkaan ole vähentynyt yhtään.

Kaiken myllerryksen keskellä, olen vähän väliä palauttanut mieleeni kaksi asiaa. Toinen on tuon aiemmin mainitun kuvan teksti, ja toinen on entisen valmentajani sanat, jotka hän lausui eräänä sunnuntai-iltapäivänä Mukkulan tekonurmella käydessämme läpi silloin vallitsevia olosuhteita, jotka eivät olleet erityisen kehuttavat. Hänen sanansa menivät kutakuinkin näin: "Niin...kaikesta huolimatta, jalkapallo on kuitenkin ehkä maailman hauskin vähäpätöinen asia, eikä sitä tule ottaa liian vakavasti, ja siinä on keskityttävä olennaiseen." Tätä seurasi kysymys, että tiedänkö mikä sitten on olennaista. Vastaus tähän oli yksinkertainen: "Pelaa jalkapalloa." Minulle tämä "oivallus" merkitsi suunnattomasti, ja sen olen yrittänyt muistaa arjen keskellä. Älä murehdi, pelaa futista. Tee sitä mitä rakastat.