Täytyy myöntää, että ihailen yksilöurheilijoita. Nyt kun on taas viikon verran reenannut joukkueen kanssa, niin voi todeta, että itse en pystyisi vaihtamaan joukkueurhelua pois. Toki yksilöurheilussa on paljon etuja, mutta oma yli-itsekriittisyys tekisi varmaankin melko karmeaa jälkeä, kun tuloksista ainoa kunnia tai vastuu on itsellään. Joukkueessa hävitään yhdessä ja voitetaan yhdessä, ja ennen kaikkea harjoitellaan yhdessä.
Kaikkien koulupaineiden ja marraskuisen melankolian keskellä valoa tuovat joukkueharjoitukset, joissa väkisinkin unohtaa omat huolet ja murheet ainakin puoleksitoista tunniksi kerrallaan. Yksilöurheilussa voisin itse ainakin helposti kuvitella itseni tilanteeseen, jossa pyörittelisin päivän murheita harjoitusten lomassa, ja siinä menisi harjoittelun hyöty ja todennäköisesti kotiin lähtiessä ärsyttäisi vain enemmän kuin tullessa. Joukkueurheilussa ei itselleni tälläisiä tilanteita ole tullut kuin kerran, ja se olikin täysin erilainen tilanne.
Suomi on, kuten Eppu Normaali laulaa, Tuhansien murheellisten laulujen maa, ja marraskuu korostaa sitä ainakin omalla kohdallani vielä enemmän, jos mahdollista. Jalkapallo, kuten niin usein, pitää pään kasassa ja ajatukset oleellisissa asioissa, eli opiskelussa ja treenaamisessa. Rispektit yksilöurheilijoille, ootte te vaan kovaa porukkaa! Mutta kyllä tää joukkueurheilu on se mun juttu.
Niin ja loppuun vielä hyvää virallista miestenpäivää kaikille meille miehille, ja muuten vain miehekkäille!
Itse yksilöurheilijana voin sanoa, että oot kyllä ihan oikeassa. On aika ajoin henkisesti todella raskasta pitää pää kasassa ja keskittyä siihen mitä tekee... Joskus siinä ei vain onnistu ja ainoa kuka saa taottua kadotettua motivaatiota päähän on oma valmentaja.
VastaaPoistaVaikka epäonnistumisista ei voi syyttää kuin itseään, kääntöpuolena onnistumisesta saa kaiken kunnian. Yksin tehdään työ, yksin voitetaan.
Silti joukkueurheilu on mielestäni todella hienoa, ja siksi blogiasi ahkerasti olen lukenutkin. Joukkueesta kasvaa kuin toinen perhe, ellei enemmänkin. Sellaista en ole koskaan kokenut, mutta arvostan ja ihailen heitä jotka ovat.
Kiitos jos luit tämän turhanpäiväisen mietiskelyn. :) Yllätyin iloisesti miten oikeaan osuit yksilöurheilun haasteissa ym. ja oli pakko tulla kommentoimaan.
Onnea ja menestystä urheilu-urallesi! Jatka bloggamistasi, ainakin yksi kiinnostunut ja uskollinen lukija löytyy! ;)
Ensinnäkin, iso kiitos palautteesta! Mukava kuulla jonkun oikeasti yksilöurheilijan mielipide omista pohdinnoista, itse kun olen aina harrastanut jonkunlaista joukkueurheilua.
PoistaSopiiko kysyä, mitä lajia harrastat? Joukkue itselleni ainakin on suunnattoman tärkeä osa urheilua, ja todellakin kuin toinen perhe!
Tsemppiä sullekkin omaan urheilu-uraan, ja koita saada pidettyä pää kasassa! Ja heittele ihmeessä kommentteja jatkossakin, luen mielelläni muiden mielipiteitä omista pohdiskeluistani!:) Hyvää syksyä!
Vastauksena vielä että yleisurheilua harrastan :) ja kiitos samoin!
PoistaTäällä toinen uskollinen lukija. :))
VastaaPoistaMahtavaa!!:) Keep reading! Ja heittele ihmeessä kommentteja ja mielipiteitä tai vaikka juttuaiheita, luen kaikkea palautetta enemmän kuin mielelläni:) Hyvää syksyä!
VastaaPoista