Vuodatus

Aina aika ajoin elämässä tulee hetkiä, jolloin omia ajatuksia pitää selvitellä kirjoittamalla niitä ylös, puhumalla tai vaikka laulamalla. Nyt on sellainen hetki.

Moni joukkueurheilua harrastanut on varmasti kokenut tilanteen, jossa et syystä tai toisesta mahdu oman joukkueesi kokoonpanoon. Usein tällainen tilanne voi tulla eteen etenkin, jos vaihdat joukkuetta. Eikä siinä mitään. Pelipaikallasi on sinua parempia, kokeneempia tai muilla tavoin vaihtoehtoisia pelaajia, joiden pelaaminen ja peluuttaminen on joukkueelle suurempi etu. Ensin sinut laitetaan vaihtopenkille. Eihän siinä, kovalla treenillä ansaitset paikkasi avauskokoonpanossa. Sitten sinut pudotetaan vaihtopenkiltäkin. Mitäköhän nyt tapahtuu? Treeniaktiivisuutesi hipoo 90%, jopa ajoittain 100%, mutta palkintoa siitä ei tule. Treenaamisesta alkaa tulla muille haasteen tarjoamista, jotta he voisivat kehittyä treenatessa ja suoritua paremmin peleissä. Omasta harrastuksestasi tulee muiden kehittämistä. Motivaatiohan siinä kärsii.

Sitten sinulle tarjotaan mahdollisuutta pelata saman ikäluokan kakkosjoukkueessa. Otat paikan iloiten vastaan, koska nyt saat peliaikaa ja mahdollisuuden näyttää mihin todella pystyt. Samalla sinut otetaan mukaan vuotta vanhempien sarjan pelaavaan kokoonpanoon kehittymään seuraavaa kautta varten. Motivaatiosi nousee räjähdysmäisesti. Treenaamisella on jälleen tarkoitus kehittää myös sinua.

Sitten ongelmat taas alkavat. Ensin sinut siirretään kakkosjoukkueen treeneissä pelipaikalle, jossa sinun ei pitänyt edes pelata. Sitten sinua ei nimetäkkään peliin, johon luulit olleesi menossa. Kysyessäsi syytä saat epämääräisiä vastauksia tai et vastauksia ollenkaan. Jatkat silti treenaamista, ajatellen tämän olleen vain poikkeustapaus ja lohduttauten sillä, että ainakin on vuotta vanhempien sarja. Vielä mitä. Seuraavalla viikolla sinua ei nimetä vanhempien eikä kakkosjoukkueen sarjapelin kokoonpanoon. Kysyessäsi syytä tähän sinulle ei vastata. Alat olla jo todella turhautunut. Mietit onko koko lajissa mitään järkeä, jos sen ainoa tarkoitus sinulle on kehittää muita. Kaikkein eniten sinua ärsyttää se, ettei kukaan vastaa sinulle kysyessäsi perusteluita tai mahdollisia kehityskohteita, joilla päästä taas edes johonkin pelaavaan kokoonpanoon.

Kolme viikkoa pelaamatta keskellä sarjakautta ilman loukkaantumista on pitkä aika kenelle tahansa, mutta erityisen pitkä se on pelaajalle, jolla minuutteja kaudella on vähän alla muutenkin, ja jolle peliaika ja onnistumiset olisivat äärimmäisen tärkeä motivaation lähde ja voimavara, jonka turvin rakasta lajia jaksaisi vielä jatkaa ehkä vuoden tai pari. Aika näyttää tarjotaanko näitä voimavaroja, vai onko aika ottaa 10.10. vasara käteen ja naulat nappikset seinälle roikkumaan.

Karman laki

Hakiessani Googlesta jonkinlaista yleispätevää määritelmää karman laille, ainoa lyhyesti kiteytetty selitys oli seuraava: "nykyinen olotilamme on suoraan seurausta menneisyydessä tehdyistä asioista". Määritelmä lienee melko sopiva viimeisimmille tapahtumille.

Urheilussa, kuten elämässä muutenkin, tulee aikoja, jolloin motivaatio on kateissa. Tähän ei välttämättä ole mitään yksiselitteistä syytä, asiat eivät vain innosta. Itselläni oli tällainen tilanne viimeiset kolmisen viikkoa, kunnes karma astui kuvioon.

Toinen asia, mikä jalkapallorintamalla on häirinnyt treenaamista, on ollut jatkuva kipu akillesjänteessä, joka ainakin omasta mielestäni johtuu yksinkertaisesti kenkien viimeisen käyttöpäivän ylittämisestä ja talven kenttien kovahkoista alustoista. Viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa kipu alkoi käydä jo niin sietämättömäksi, ettei motivoitumattomasta treenaamisesta tullut sitäkään vähää. Tiistaina asia sai selvyyden, kun tuttu fysio totesi akillesjänteen olevan rasituksesta turvonnut ja ilmeisesti tulehtunut, ja että ainoa hoitokeino on lepo ja buranakuuri.

Jos tämä ei täytä yläpuolella kertomaani karman lain määritelmää, niin mikä täyttää? Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sen olen oppinut. Motivaation puute vaikuttaa asenteeseen treeneissä ja niiden ulkopuolella, vähentää mielenkiintoa kropan huoltoon ja myös vähentää sitä, kuinka paljon motivaation puutteesta kärsivä urheilija kiinnittää huomiota mahdollisiin kiputiloihin. Tästä seuraa altistuminen loukkaantumisille, niin pienille kuin isoillekkin.

Mielestäni motivaation puutteeseen pitäisi, etenkin urheilussa, kehitellä entistä enemmän ns. "hoitokeinoja". Kroppaa huolletaan kyllä, mutta mitä tapahtuu, kun pää ei toimi toivotulla tavalla. Sanonta "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis" on urheilijalle valitettavan totta. Itselläni on nyt pakkolevon aikana kyllä aikaa etsiä motivaatiota, ja pakkolepo omalta osaltaan varmasti tuo motivaatiota myös lisää. Kaikilla tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ole.

Jäitä hattuun

Talviloma kolkuttelee ovella, niin koulusta kuin jalkapallostakin. Loma kieltämättä tulee tarpeeseen huonojen yöunien, koulukiireiden, treenien ja vanhojentanssien värittämän alkuvuoden jälkeen. Tauko on myös hyvä paikka rauhoittua, sillä viimeisen kahden edeltävän viikonlopun peleissä tunteet ovat hieman...krhm...kiehahtaneet.

Ensin pelissä JoKi:a vastaan jaettiin peräti kolme suoraa punaista, mikä on junioritason jalkapallossa suhteellisen paljon, etenkin harkkamatsiin. Sama meno jatkui myös seuraavana sunnuntaina, kun vastassa oli JJK. Yksi punainen, muutama keltainen ja pelin lopettaminen nyrkkikahakkaan viisi minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppumista. Mistä moinen?

Tietysti syy tällaiseen on aina molempien joukkueiden pelaajissa. Etenkin JJK pelissä taklaukset olivat suhteellisen rajuja ja niitä sateli erityisen paljon tilanteiden jälkeen tai jopa täysin niiden ulkopuolella. Tällainen yhdistettynä Kyykän reiluhkoon johtoon ja varsinaisen pelin ratkeamiseen jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa ovat omiaan lietsomaan jalkapallokentille sopimatonta käytöstä.

Pää pitäisi silti pystyä pitämään kylmänä. Harkkapelitkin voivat vaikuttaa sarjaan pelikieltojen muodossa, saatika jos samanlainen toistuisi sarjapeleissäää. Tällaiset välikohtaukset myös vaikuttavat aina joukkueen maineeseen, vaikka eivät koskaan olekkaan pelkästään toisen joukkueen syytä, etenkin kun ne sattuvat peräkkäisinä viikonloppuina.

Talviloma on siis hyvä hetki rauhoittua koulustressistä ja myös futisympyröistä. Syksy ja talvi ovat olleet rankat ja kilpailu pelipaikoista on kovaa, ja ainakin itsellä myös jalkapallon suhteen on ollut pientä stressiä. Loma siis tulee, kuten jo aiemmin mainittua, täydelliseen saumaan.