Hakiessani Googlesta jonkinlaista yleispätevää määritelmää karman laille, ainoa lyhyesti kiteytetty selitys oli seuraava: "nykyinen olotilamme on suoraan seurausta menneisyydessä tehdyistä asioista". Määritelmä lienee melko sopiva viimeisimmille tapahtumille.
Urheilussa, kuten elämässä muutenkin, tulee aikoja, jolloin motivaatio on kateissa. Tähän ei välttämättä ole mitään yksiselitteistä syytä, asiat eivät vain innosta. Itselläni oli tällainen tilanne viimeiset kolmisen viikkoa, kunnes karma astui kuvioon.
Toinen asia, mikä jalkapallorintamalla on häirinnyt treenaamista, on ollut jatkuva kipu akillesjänteessä, joka ainakin omasta mielestäni johtuu yksinkertaisesti kenkien viimeisen käyttöpäivän ylittämisestä ja talven kenttien kovahkoista alustoista. Viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa kipu alkoi käydä jo niin sietämättömäksi, ettei motivoitumattomasta treenaamisesta tullut sitäkään vähää. Tiistaina asia sai selvyyden, kun tuttu fysio totesi akillesjänteen olevan rasituksesta turvonnut ja ilmeisesti tulehtunut, ja että ainoa hoitokeino on lepo ja buranakuuri.
Jos tämä ei täytä yläpuolella kertomaani karman lain määritelmää, niin mikä täyttää? Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sen olen oppinut. Motivaation puute vaikuttaa asenteeseen treeneissä ja niiden ulkopuolella, vähentää mielenkiintoa kropan huoltoon ja myös vähentää sitä, kuinka paljon motivaation puutteesta kärsivä urheilija kiinnittää huomiota mahdollisiin kiputiloihin. Tästä seuraa altistuminen loukkaantumisille, niin pienille kuin isoillekkin.
Mielestäni motivaation puutteeseen pitäisi, etenkin urheilussa, kehitellä entistä enemmän ns. "hoitokeinoja". Kroppaa huolletaan kyllä, mutta mitä tapahtuu, kun pää ei toimi toivotulla tavalla. Sanonta "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis" on urheilijalle valitettavan totta. Itselläni on nyt pakkolevon aikana kyllä aikaa etsiä motivaatiota, ja pakkolepo omalta osaltaan varmasti tuo motivaatiota myös lisää. Kaikilla tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti