Uusia mahdollisuuksia aukeaa jatkuvasti. Aina niitä ei edes huomaa, mutta tänä syksynä, lyhyen ajan sisällä uusia mahdollisuuksia, varsinkin jalkapalloon liittyen.
Viime tiistaiyönä Team Finland -niminen ryhmä saapui viikon mittaiselta leiriltä Ateenasta, jossa 20 pelaajaa ympäri Suomea treenasi ja pelasi kolme peliä paikallisia jengejä vastaan. Peleistä saldona oli kaks voittoa ja yksi tappio, ei siis yhtään huonommin.
Omasta reissusta jäi käteen hyvää kokemusta kovatasoisten pelaajien rinnalla pelaamisesta ja nopeatempoisesta pelitavasta. Peliaikaa tuli enemmän kuin etukäteen uskalsin odottaa, kaikin puolin siis onnistunut reissu!
Myöhemmin samalla viikolla, tarkemmin sanottuna eilen, joukkueenjohtajana kertoi mahdollisuudesta pelata ja harjoitella Reippaan B1:sen kanssa loppusyksy. Kyseessä on varmasti iso muutos, kun vastaan ei tulekkaan enää järjestään pienempää, vaan isompaa, vanhempaa ja fyysisempää futaria. Hieno mahdollisuus silti, ja varmasti samalla ainutlaatuinen! B:n pelit ovat myös hyvää harjoitusta ensi kuun FC Lahti YJ:n karsintoihin, jossa on tarjolla taas yksi mahdollisuus. Mahdollisuus pelata hyvätasoista futista kovatasoisessa porukassa, ja näyttää omat taitonsa ja kykynsä.
Ennen karsintoja on kuitenkin edessä vielä paljon duunia, jotta voi saavuttaa tuloksia. Syksy alkaa taas, ja edessä on ehkä junnuvuosien isoin syksy.
Chris Tomlin - Our God
lauantai 7. syyskuuta 2013
tiistai 20. elokuuta 2013
Amatöörimäistä puuhastelua
Seuraavan tekstin ajan aion puhua suuni puhtaaksi niin kovin rakkaan joukkueeni nykytilasta. Haters gonna hate, mutta tästä sen nyt kuitenkin lähtee.
Kuten monet tietävät, joukkueen vastuuvalmentaja sai potkut jouduttuaan erimielisyyksiin seurajohdon kanssa aiemmin tänä kesänä, joka johti kahden uuden valmentajan tuomista joukkueen viimeiselle kuudelle kuukaudelle. Koko asetelma kuulosti jo etukäteen omasta mielestäni naurettavalta, vaikka monet olivatkin alkuun varsin onnellisia joskus varsin suorasanaisen ex-valmentajamme lähdöstä. Itse en koskaan kuulunut tähän ryhmään, ja uskallan väittää, että nyt muutamaa kuukautta myöhemmin entistä harvempi kuuluu.
Suurin ongelma joukkueen pyörittämisessä on se, että pelaajien elämästä yritetään tehdä mahdollisimman "kivaa". Mielestäni jalkapallon ei edes kuulu aina olla kivaa, koko lajin hienous tulee siitä että välillä reeneihin lähtö ei voisi vähempää kiinnostaa ja koko laji ottaa niin paljon päähän, että lopettaminen tuntuu jopa järkevältä ajatukselta. Mutta ilman näitä tunteita ei myöskään tule sitä palavaa intoa ja halua elää pallon kanssa, olla yhtä sen kanssa ja tehdä koko elämä joskus jalkapallon ehdoilla.
Tämä mukavuuden hakeminen joukkueeseen, niin hieno ajatus kun se onkin, on kuitenkin johtanut siihen, että harjoittelun taso ja intensiivisyys on laskenut alemmas kuin vuosiin. Harjoituksissa pelleillään, pelejä hävitään, harjoitteet eivät kehitä ja niitä on liian vähän, mutta silti ne, jotka joukkueesta ovat vastuussa, hokevat kuinka hyvää duunia kaikki tekevät. Mutta kun eivät tee, ja jokainen pelaaja tietää sen kyllä.
Omalla kohdallani vain muutama viikko sitten olin lähes varma, että lopetan jalkapallon tämän syksyn jälkeen, mutta sitten yksi 15 minuutin puhelu entisen valmentajani kanssa sai motivaation taas sille tasolle jolla sen kuuluu olla, kun kilpajuoksu kohti B-junnupaikkoja alkaa.
Tämä motivaation totaalinen katoaminen johtui vain ja ainoastaan siitä, että joukkueharjoituksia on aivan liian vähän, ja niiden sisältö (anteeksi kielenkäyttöni) on aivan karmeaa paskaa. En syytä ketään henkilökohtaisesti, oma motivaatio on oma asia, mutta tämä joukkue ja nämä loput kuukaudet on nyt menetetty, jokainen pärjätköön omillaan ja löytäköön oman tiensä ja tapansa taistella B-junnupaikoista, jos edes aikoo niistä taistella.
Tsemppiä syksyyn, kaikille tasapuolisesti. Piste, loppu ja aamen.
Kuten monet tietävät, joukkueen vastuuvalmentaja sai potkut jouduttuaan erimielisyyksiin seurajohdon kanssa aiemmin tänä kesänä, joka johti kahden uuden valmentajan tuomista joukkueen viimeiselle kuudelle kuukaudelle. Koko asetelma kuulosti jo etukäteen omasta mielestäni naurettavalta, vaikka monet olivatkin alkuun varsin onnellisia joskus varsin suorasanaisen ex-valmentajamme lähdöstä. Itse en koskaan kuulunut tähän ryhmään, ja uskallan väittää, että nyt muutamaa kuukautta myöhemmin entistä harvempi kuuluu.
Suurin ongelma joukkueen pyörittämisessä on se, että pelaajien elämästä yritetään tehdä mahdollisimman "kivaa". Mielestäni jalkapallon ei edes kuulu aina olla kivaa, koko lajin hienous tulee siitä että välillä reeneihin lähtö ei voisi vähempää kiinnostaa ja koko laji ottaa niin paljon päähän, että lopettaminen tuntuu jopa järkevältä ajatukselta. Mutta ilman näitä tunteita ei myöskään tule sitä palavaa intoa ja halua elää pallon kanssa, olla yhtä sen kanssa ja tehdä koko elämä joskus jalkapallon ehdoilla.
Tämä mukavuuden hakeminen joukkueeseen, niin hieno ajatus kun se onkin, on kuitenkin johtanut siihen, että harjoittelun taso ja intensiivisyys on laskenut alemmas kuin vuosiin. Harjoituksissa pelleillään, pelejä hävitään, harjoitteet eivät kehitä ja niitä on liian vähän, mutta silti ne, jotka joukkueesta ovat vastuussa, hokevat kuinka hyvää duunia kaikki tekevät. Mutta kun eivät tee, ja jokainen pelaaja tietää sen kyllä.
Omalla kohdallani vain muutama viikko sitten olin lähes varma, että lopetan jalkapallon tämän syksyn jälkeen, mutta sitten yksi 15 minuutin puhelu entisen valmentajani kanssa sai motivaation taas sille tasolle jolla sen kuuluu olla, kun kilpajuoksu kohti B-junnupaikkoja alkaa.
Tämä motivaation totaalinen katoaminen johtui vain ja ainoastaan siitä, että joukkueharjoituksia on aivan liian vähän, ja niiden sisältö (anteeksi kielenkäyttöni) on aivan karmeaa paskaa. En syytä ketään henkilökohtaisesti, oma motivaatio on oma asia, mutta tämä joukkue ja nämä loput kuukaudet on nyt menetetty, jokainen pärjätköön omillaan ja löytäköön oman tiensä ja tapansa taistella B-junnupaikoista, jos edes aikoo niistä taistella.
Tsemppiä syksyyn, kaikille tasapuolisesti. Piste, loppu ja aamen.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
The Last Push
Viimeinen sarjakierros on siis ovella, ja vielä kerran tämä niin rakkaaksi tullut joukkue, perhe, kasataan parhaaseen kuntoon ja pistetään taistelemaan jokaisesta pisteestä, joka syyskierroksella on tarjolla. Helpolla niitä pisteitä ei tule, se todistettiin jo keväällä, mutta kaikki mitä on otettavissa, otetaan.
Oma kesä ei jalkapallon osalta ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sen olen tässä ymmärtänyt. Ripari, valmentajan vaihtuminen, vähentynyt joukkueharjoittelun määrä ja pienempi omatoimisten määrä ovat johtaneet siihen, että sitä "rytmiä", jonka jokainen futari tarvitsee ja joka jokaisella pelistä nauttivalla ja siinä onnistuvalla on tietääkseni ollut, ei ole löytynyt. Eikä se enää ennen sarjan alkua löydykkään, mikä kieltämättä on harmi, mutta tarkoittaa samalla sitä, että syksyn absoluuttinen päätavoite on YJ:n karsinnat.
Vaikka fakta on se, että FC Lahden B:hen on äärimmäisen vaikeaa päästä varsinkin, kun tänä syksynä runko rakennetaan lähinnä 97:sta, niin silti olisi hienoa, jos voisi karsintojen päätteeksi todeta olleensa kauden kovimmassa kunnossa ja antaneensa kaiken mitä kyseiseen lajiin liittyen osaa.
Pian se on edessä, viimeinen puristus, FCR P98:sien viimeinen sarjakierros. Better sit back and enjoy, gonna be one hell of a ride!
Oma kesä ei jalkapallon osalta ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sen olen tässä ymmärtänyt. Ripari, valmentajan vaihtuminen, vähentynyt joukkueharjoittelun määrä ja pienempi omatoimisten määrä ovat johtaneet siihen, että sitä "rytmiä", jonka jokainen futari tarvitsee ja joka jokaisella pelistä nauttivalla ja siinä onnistuvalla on tietääkseni ollut, ei ole löytynyt. Eikä se enää ennen sarjan alkua löydykkään, mikä kieltämättä on harmi, mutta tarkoittaa samalla sitä, että syksyn absoluuttinen päätavoite on YJ:n karsinnat.
Vaikka fakta on se, että FC Lahden B:hen on äärimmäisen vaikeaa päästä varsinkin, kun tänä syksynä runko rakennetaan lähinnä 97:sta, niin silti olisi hienoa, jos voisi karsintojen päätteeksi todeta olleensa kauden kovimmassa kunnossa ja antaneensa kaiken mitä kyseiseen lajiin liittyen osaa.
Pian se on edessä, viimeinen puristus, FCR P98:sien viimeinen sarjakierros. Better sit back and enjoy, gonna be one hell of a ride!
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Kolme viikkoa "viimeiseen" sarjakauteen
Kolmen viikon päästä aloitetaan siis FC Reipas Pojat-98 -nimisen joukkueen viimeinen piirisarja kierros. Sarja aloitetaan pelillä HIFK:ta vastaan ja lopetetaan pelillä Kyykkää vastaan.
Aavistuksen haikeilla mielin odotellaan tätä sarjakierrosta, mutta toisaalta enää kun ei pelata varsinaisesti noususta tai putoamisesta, niin peli on ehkä hieman vapautuneempaa, ja sitä kautta toivottavasti tuloksetkin paranevat.
Ennen sarjaa kuitenkin harjoitellaan tiiviisti lähes joka päivä seuraavan kahden viikon ajan, jotta kunto ja peli olisivat maksimikuosissa kun tuomari ensimmäisen kerran viheltää pilliinsä sarjakierroksen alkamisen merkiksi.
Aina se vain on sama tunne ennen sarjaa. Alkais jo! Sitä odotellessa...
Immanuel feat. Tommi Ahonen - Surffaan
Aavistuksen haikeilla mielin odotellaan tätä sarjakierrosta, mutta toisaalta enää kun ei pelata varsinaisesti noususta tai putoamisesta, niin peli on ehkä hieman vapautuneempaa, ja sitä kautta toivottavasti tuloksetkin paranevat.
Ennen sarjaa kuitenkin harjoitellaan tiiviisti lähes joka päivä seuraavan kahden viikon ajan, jotta kunto ja peli olisivat maksimikuosissa kun tuomari ensimmäisen kerran viheltää pilliinsä sarjakierroksen alkamisen merkiksi.
Aina se vain on sama tunne ennen sarjaa. Alkais jo! Sitä odotellessa...
Immanuel feat. Tommi Ahonen - Surffaan
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Kun mikään ei paranna
Ensimmäistä kertaa koko "jalkapallourani" aikana tällä viikolla olen todennut, ettei reenaaminen aina auta huonojen fiilisten poistamiseen. Se on harvinaista, ja samalla pelottavaa. Yleensä jalkapallo ja reenaaminen on se, mihin pakenee kun muussa elämässä kaikki kaatuu niskaan. Nyt edes lenkkien juokseminen ja pallon kanssa touhuaminen ei ole saanut ajatuksia off-asentoon, päinvastoin, välillä on tuntunut että reenatessa kaikki tuntuu vain pahemmalta ja muu joukkue on saanut melkoista kuraa niskaansa parin viime päivän aikana, anteeksi siitä.
Samalla on ensimmäistä kertaa joutunut miettimään muita vaihtoehtoja ajatusten siirtämiseksi toisaalle. Ystävät ovat tässä asiassa nousseet mittaamattoman suureen rooliin, ja onneksi niitä oikeita ystäviä on tarpeeksi. Ilman niitä tämäkin elämänvaihe olisi varmasti vielä raskaampi kuin se nyt on.
Jalkapallo on silti edelleen osa normaalia päivärytmiä. Huomenna pelataan harjoituspeli Ilvestä vastaan, torstaina Reippaan 99:jä vastaan ja perjantaina PeKa:a vastaan. Päivä kerrallaa kohti parempaa huomista.
Samalla on ensimmäistä kertaa joutunut miettimään muita vaihtoehtoja ajatusten siirtämiseksi toisaalle. Ystävät ovat tässä asiassa nousseet mittaamattoman suureen rooliin, ja onneksi niitä oikeita ystäviä on tarpeeksi. Ilman niitä tämäkin elämänvaihe olisi varmasti vielä raskaampi kuin se nyt on.
Jalkapallo on silti edelleen osa normaalia päivärytmiä. Huomenna pelataan harjoituspeli Ilvestä vastaan, torstaina Reippaan 99:jä vastaan ja perjantaina PeKa:a vastaan. Päivä kerrallaa kohti parempaa huomista.
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Kokkola City
Keskiviikkona lähdetään P98-joukkueen viimeiselle yhteiselle turnausmatkalle Kokkola Cupiin, johon on myös asetettu varsin korkeat odotukset pelillisesti, Lahti Soccerin voitolle halutaan jatkoa. Tavoite on silti myös realistinen kun ottaa huomioon turnauksen muut joukkueet ja Lahti Soccerissa nähdyt peliesitykset. Takki auki Kokkolaan kuitenkaan ei ole asiaa, ja yhtäkään vastustajaa ei sovi aliarvioida, tai noutaja tulee hyvin pian.
Pari valmistavaa harjoitusta ja paikkojen herkistelyä, rentoa oleilua ja fiiliksen hakemista, näillä eväillä alkuviikko ennen keskiviikon matkustuspäivää ja torstaina starttaavia pelejä. Mukavaa on pitkästä aikaa päästä täyspitkä turnee pelaamaan, ja olosuhteet ja kroppa ainakin ovat lähellä täydellistä kuntoa.
Biisiksi tähän loppuun ajattelin täräyttää Katajaisen Kansan Ei Luojasta Voi Erottaa. Siitä vaan fiilistelemään!
Katajainen Kansa - Ei Luojasta Voi Erottaa
Pari valmistavaa harjoitusta ja paikkojen herkistelyä, rentoa oleilua ja fiiliksen hakemista, näillä eväillä alkuviikko ennen keskiviikon matkustuspäivää ja torstaina starttaavia pelejä. Mukavaa on pitkästä aikaa päästä täyspitkä turnee pelaamaan, ja olosuhteet ja kroppa ainakin ovat lähellä täydellistä kuntoa.
Biisiksi tähän loppuun ajattelin täräyttää Katajaisen Kansan Ei Luojasta Voi Erottaa. Siitä vaan fiilistelemään!
Katajainen Kansa - Ei Luojasta Voi Erottaa
torstai 4. heinäkuuta 2013
Turnausvoitto, kesäloma ja Kokkola
Siinäpä ne tärkeimmät jalkapallon saralla. Viimeisestä pelaajana käydystä Lahti Soccerista irtosi joukkueelle hieno turnausvoitto, josta siirryttiin kahden viikon kesälomalle ennen lähtöä Kokkola Cupiin. Omalla kohdalla "loma", tarkoittaa lähinnä omatoimireenaamista ja kunnon kohottamista, kun kesäkuussa tuli jo pari viikkoa lomailtua riparin ja juhannusmökkeilyn merkeissä. Nyt on siis oiva aika harjoitella, sää on kuin se kuuluisa morsian, ihmiset hymyilee ja jalkapallokentät kukoistaa. Kuka tähän mitää lomaa tarvitsee? ;)
Ripari ja konfirmaatio tuli siis käytyä, ja todella hienoja kokemuksia olivat molemmat, ja riparilta irtosi paljon uusia, varmasti elinikäisiä ystäviä. Yläkertaan kiitos siitä. Kiitos myös vielä kerran kaikille Reissuripari 2013 -leirillä olleille, olitte mahtava porukka ja kaikista parasta on, ettei se yhteinen ajanvietto tähän lopu!
Näillä eväillä siis heinäkuun kimppuun. Nauttikaa kaikki kesästä älkääkä hölmöilkö! Loppuun biisi lahtelaiselta Petrus Ahoselta, jonka musiikkiin rakastuin oman riparini aikana. Kuunnelkaa sanoja ihmiset!
Petrus Ahonen - Etsikää
Ripari ja konfirmaatio tuli siis käytyä, ja todella hienoja kokemuksia olivat molemmat, ja riparilta irtosi paljon uusia, varmasti elinikäisiä ystäviä. Yläkertaan kiitos siitä. Kiitos myös vielä kerran kaikille Reissuripari 2013 -leirillä olleille, olitte mahtava porukka ja kaikista parasta on, ettei se yhteinen ajanvietto tähän lopu!
Näillä eväillä siis heinäkuun kimppuun. Nauttikaa kaikki kesästä älkääkä hölmöilkö! Loppuun biisi lahtelaiselta Petrus Ahoselta, jonka musiikkiin rakastuin oman riparini aikana. Kuunnelkaa sanoja ihmiset!
Petrus Ahonen - Etsikää
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)