Onnistunut Hämeenlinnan reissu

Eli rankan fyysiikkareenin lomassa matkattiin lauantai-illan kunniaksi Hämeenlinnaan, Pullerin halliin HJS:n vieraaksi. Se oli tiedossa että kunto on aivan varmasti kovempi kuin vastustajalla, ja sitä myös käytettiin hyväksi pelisuunnitelmassa.

Pelin alku oli pienoista Reippaan hallintaa, mutta myös kotijoukkue pääsi hiljalleen mukaan peliin. Ensimmäinen puoliaika oli kuitenkin maaliton, vaikka paikkoja maalintekoon oli varsinkin viirupaidoilla.

Toisella puoliajalla ainoat tavoitteet olivat jatkaa kovaa prässäämistä ja saada se kaivattu maali. Ja sehän saatiin, allekirjoittaneen komeasti epäonnistuneen läpiajon riparista Santtu iski Reippaan 0-1-johtoon.

Vierasjoukkue sai maalista selkeästi lisää puhtia ja samalla HJS:n pasmat alkoivat seota. Parin helpon HJS-virheen seurauksena bloginpitäjä itse pääsi tuikkaamaan ensin nollakulmasta tilanteeksi 0-2, ja hetkeä myöhemmin Hande lisäsi komean kuvion päätteksi lukemiksi 0-3 vierailijoiden hyväksi. Kotijoukkue ei kuitenkaan ollut vielä luovuttanut.

5 minuuttia ennen loppua kaikki näytti hyvältä Reippaan osalta, kunnes kotijoukkue sai rangaistuspotkun, melko ansaitusti tosin, ja kavensi tilanteeksi 1-3. Hetkeä myöhemmin HJS sai jo illan toisen rankkarinsa boksin sisällä tapahtuneen käsivirheen jälkeen, ja kavensi tilanetta ennestää muutaessaan tilanteeksi 2-3.

Enempää takaiskuja ei viirupaitojen selän taakse kuitenkaan isketty (onneksi), ja kauden ensimmäinen reissupeli antoi kotiinvietäväksi mukavan tuloksen, niin lopputuloksen kuin pelillisten asioiden valossa. Tästä on hyvä jatkaa reenaamista ja etenemistä kohti ensi lauantaita, jolloin Mukkulaan saapuu viime syksyn sarjasta tuttu JäPS.

Liipola Touria ja "yöreenejä"

Siinäpä se on tämän viikon ohjelma aikalailla onkin. Tänään Liipolaan juoksemaan, huomenna Mukkulaan tekemään pallon kanssa töitä ja rääkkäämään keskikroppaa lihaskunnoilla, perjantaina Orimattilaan täysin järjettömään aikaan, klo 21-22.30. Ja paremmaks vain muuttuu, näiden "yöreenien" jälkeen seuraavana aamuna Ahtialan koulu kutsuu jo klo 9.30, ja illalla suunnattaan bussin nokka kohti Hämeenlinnaa ja Pullerin hallia, jossa vastaan asettuu kauden ensimmäisessä reissupelissä HJS.

Ilman kyseistä reissupeliä muuta viikon ohjelmaa tuskin jaksaisikaan, sillä tuo lauantai-illan huipentuma kruunaa rankan harjoitteluviikon, ja samalla antaa mukavaa vaihtelua päälle jylläävään fysiikkajaksoon.

Kevät on siis tulossa, samoin kun reenijakson huipentava Turkin leiri huhtikuun puolessa välissä. Ennen sitä käydään toki Vierumäelläkin reenaamassa, mutta Turkin lämpöä kohti tässä juostaan jokaisella Liipola Tourilla.

Loppuun kunnon vanhanliiton musaa ja Black Sabbathia, biisi nimeltä Changes, sillä muutoksiahan meidän kaikkien elämässä tulee aika ajoin.

Black Sabbath - Changes

Huume nimeltä jalkapallo

Joillekkin se on tupakka, joillekkin viina, huumeet tai vaikka kofeiini. Mulle se on jalkapallo. Samat vierotusoireet, vitutus korkeinta luokkaa, kädet tärisee ja silti väsyttää vaikka energia riittäisi maratooniin.

Tajusin sen edellisen isomman loukkaantumisen aikana, kuinka riippuvainen oon jalkapallosta, tai liikunnasta ylipäätään. Melkeen kaks kuukautta niin minimaalisella liikuntamäärällä, että vain harva pystyisi elämään sillä määrällä. Omalla kohalla se oli ihan täyttä kidutusta, poika joka on tottunut liikkumaan seitsemänä päivänä viikossa vähintään sen kaksi tuntia päivässä, ja enemmänkin jos se vaan on mahdollista, pistetään istumaan koulun penkillä ja kotona loppupäivän. Voin kertoa että rankkaa oli, niin itselle kuin kaikille ihmisille ympärillä jotka siitä joutuivat kärsimään.

Sitten kun loukkaantuminen oli takana ja ensimmäiset reenit oli vedetty, ei sitä tunnetta edes pysty kuvailemaan. Se oli jotain aivan uskomatonta. Vielä upeampaa oli herätä seuraavana aamuna ja yrittää kammeta kipeillä lihaksillaan itseään ylös sängystä. Tiedän, kuulostaa sairaalta, mutta niin kuulostaa sekin kun ihmiset ovat riippuvaisia palavista pötköistä jotka todellisuudessa vain pahentavat heidän elämäänsä. Tai pahanmakuisista juomista jotka sekoittavat heidän päänsä ja pistävät tekemään tyhmyyksiä. Jalkapallo lajina kuitenkaa ei toistaiseksi ole tappanut ketään, ei jos sitä pelataan ja harjoitetaan kohtuuden rajoissa.

Silti taas vuodenvaihteessa kun tuli muutaman päivän tauko reenaamisesta, mikä sinänsä ei tehnyt kropalle yhtään pahaa, mutta vieroitusoireet alkoivat jo eilen illalla. Ärtymys, henkinen väsymys, jopa käsien tärinä. Tänään reenien jälkeen oli taas se mahtava tunne kun oli aivan rättiväsynyt mutta silti hyvällä tuulella. Olen siis riippuvainen jalkapallosta, mutta eipä se minua haittaa!

Boxing Day

Joulu alkaa taas tältä vuodelta olemaan paketissa, ja paluu arkeen tapahtuu jalkapallon merkeissä jo huomenna, kun joulukinkkuja lähdetään sulattelemaan Pikku-Veskulle, jos vain sää sen sallii. Siitä jatketaankin sujuvasti taas perjantaina Launeen suunnilla, ja jouluviikko huipentuu kauden toiseen harjoituspeliin MP:n ja PEPO:n yhdistelmäjoukkuetta vastaan.

Ennen joulua ehdittiin pelaamaan jo yksi harkkapeli, PKK-U:ta vastaan, jossa osaksi Lahdessa vallitsevien olosuhteiden pakosta vähäinen palloharjoittelu näkyi melko selvänä erona kaikilla osa-alueilla, myös lopputuloksessa, 7-1 Keski-Uusimaalaisille.

Joulun pyhien tässä lähestyessä loppua on hyvä aika kääntää katseet jo kohti kevättä, koska siellä odottaa toistaiseksi joukkueen suurin haaste, Aluesarjassa pelaaminen ja siellä menestyminen. Työtä on ennen kevättä tehtävä, ja Turkkiin ja Vierumäelle/Pajulahteen suuntautuvat harjoitusleirit tukevat normaaliharjoittelua täydellisesti kevättä ajatellen. Vielä kun saataisiin nuo Lahden jalkapallokentät kuntoon ettei tarvitsisi koko talvea lenkkipolkua kuluttaa...

You could be the Greatest

Olipa kerran poika, noin 4-vuotias, jonka intohimona oli pienestä pitäen ollut pallon potkiminen isukin kanssa ulkona. Sinä kesänä tuo pallon potkiminen johti hänet paikalliseen jalkapallokouluun, jossa poika sai ensikosketuksen tuohon kuningaslajiksikin kutsuttuun pallopeliin. Kesä meni ja seuraava tuli, ja jalkapallokoulu jatkui, nyt vain eri väristen paitojen joukossa. Sinivalkea oli vaihtunut oranssimustaan, pysyvästi.

Muutaman kesän jälkeen pelkkä kesäinen ilottelu jalkapalloviheriöillä ei enää riittänyt tyydyttämään pojan nälkää lajia kohtaan. Oli aika siirtyä seuraavan asteeseen ja hakeutua oman ikäluokan joukkueeseen. Joukkue ja sen ilmapiiri olivat mitä mainioimmat pojan jalkapallofanaattisuuden lisäämiseen. Pelaajia ja valmentajia tuli ja meni, mutta poika pysyi jenginsä mukana, ylä- ja alamäissä.

Pojan oma urakaan ei aina ollut helppoa. Polvivammat ja takareiden repeämät tulivat tutuiksi, mutta ne vain kasvattivat pojan nälkää pelata tuota rakastamaansa lajia. Räntäsateet ja kesähelteet tulivat ja menivät mutta yksi pari, pallo ja poika pysyivät yhdessä miltei päivittäin, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Heistä tuli hiljalleen erottamaton parivaljakko.

Nyt tuo sama poika kirjoittaa blogimerkintää jalkapallopainotteiseen blogiinsa ennen lähtöä rakastamansa lajin ja rakastamansa joukkueen pariin. Loukkaantumiset ovat takana ja mikään ei enää seiso pojan ja tämän rakastamansa esineen, jalkapallon välillä. Nyt mennään, ja lujaa. Vapiskaa.

The Script feat. will.i.am - Hall of Fame

Uutta putkeen

Pitkä tauko on ollut kirjoittelemisessa, mutta niin on omalta osalta ollut kyllä pelaamisessakin. Sarjan loputtua hoideltiin pitempään jo kipeänä ollutta vasenta takareittä ja sieltä löydettiinkin takareiden kiinnityskohdan repeämä, johon muodostunutta arpikudosta on nyt hoideltu muutamisen viikkoa, ja nyt alkaa näyttää siltä miltä pitääkin, eli jalka toimii ja kunto alkaa muutenkin olla sitä mitä pitääkin. Viikonloppu vielä ja siiten mennään taas, ja kovaa mennäänkin.

Viisi kertaa viikossa reenejä, yksi lenkki ja yksi kouluvuoro, muute pallon kanssa valmistautumista jo kevään Aluesarjaan. On tätä jo odotettukkin, omalla kohdalla motivaatio ainakin on kovempi kuin pitkiin aikoihin vaikka säät ovat mitä ovat.

Paljon on työtä siis jälleen kerran edessä, mutta se onkin melkein välttämätöntä kun muistetaan, että keväällä pitäisi taistella pisteistä Aluesarjan jengejä vastaan. Mutta luotto on silti kova.

Sarjat paketissa

Viikonloppuna saatiin sekä Oranssin että Mustan piirisarjat päätökseen. Oranssi otti viimeisessä pelissään 4-1-voiton BK-46:sta ja keräsi koko sarjan aikana yhteensä seitsemän voittoa ja kaksi tappiota, eli 21 pistettä ja Ykkösen toinen sija. Sarja voittokin karkasi JäPS:lle vain kahden pisteen erolla.

Musta puolestaan otti viimeisessä ottelussaan 4-3-voiton I-HK:sta ja saldoksi kerääntyi kolme voittoa, yksi tasapeli ja neljä tappiota, jotka takasivat kymmenen pistettä ja Kakkosen 2. lohkon kuudennen sijan Kyykän Sinisen voittaessa lohkon 22 pisteellä.

Kumpikin ryhmä siis piti oman sarjapaikkansa, vaikkakin Musta-ryhmä lakkautetaan kauden päätteeksi ja Oranssilla on vielä pieni mahdollisuus Aluesarjaan nousuun jos sarjasta vapautuu ylimääräisiä paikkoja talven aikana. Joka tapauksessa, molemmat ryhmät ovat selkeästi menneet eteenpäin kauden aikana ja koko joukkueen kehitys on ollut erinomaista kauden varrella.

Onhan kauteen mahtunut kuitenkin niukka putoaminen Nike Premier Cupin finaaleista PKK-U:ta vastaan, Suomen yhden kovimpiin lukeutuvan TPS:n voitto Turun Ystävyyskaupunkiturnauksessa ja paljon hienoja pelejä ja hetkiä.

Valmentajan arvosana kaudesta oli lauantain voiton jälkeen yhdeksikön luokkaa, mutta kokemuksena kausi on täyden kympin arvoinen. Iso kiitos kaikille teille jotka teitte kaudesta niin hienon kuin se oli!