Lomaa pallosta - ei futiksesta

Keskiviikon karsintojen jälkeen otin ns. "omaalomaa" pallotreenistä vähäksi aikaa, eli siis siihen asti kun ensi kauden joukkue on selvillä. Eilen tulleiden tulosten perusteella paikkaa FC Lahti B:stä ei ensi kaudelle tullut, kuten olin jo etukäteen ounastellutkin. Käyttöön otetaan siis "plan B", ja eilen lähtikin sähköpostia FC Kuusysin B-junnujen joukkueenjohtajalle ja vastuuvalmentajalle, jossa kyselin, miten seuranvaihto tulisi hoitaa ja onko se ensinnäkin mahdollista.

Syysloma kuitenkin mennään vielä "vapaana agenttina", kun joukkueenjohdot pitävät lomaa siinä missä muutkin. Itsellä tietysti ensi kauden seura pyörii päässä lähes päivittäin, mutta sekin asia etenee omalla painolla eteenpäin, ja kun halua on pelata, niin uskon, että silloin siihen jossain annetaan mahdollisuuskin. Tällä hetkellä se mahdollisuus näyttäisi olevan FC Kuusysi, mutta kaikki ovet pidetään avoinna aina siihen asti, kun ensimmäiset joukkuereenit ensi kauden joukkueessa on pidetty.

Edessä on jokatapauksessa yksi tähän mennessä kovimmista ja haastavimmista kausista jalkapalloilullisesti, kun vastaan asettuu järjestään isompia, vanhempia ja kokeneempia pelaajia. Valmistautuminen tähän fyysiseen ja henkiseen koettelemukseen on kuitenkin jo aloitettu, ja kuten olen ennenkin maininnut, tarvitsen tavoitteita ja haastetta, jotta tämäkin laji pysyy mielekkäänä. Ja sitä on varmasti ensi kaudella tulossa, oli seura sitten mikä tahansa.

Syysloma tulee kuitenkin todella hyvään saumaan, niin jalkapalloilullisesti kuin koulun ja kaiken muunkin kannalta. Voimat alkoivat kieltämättä viimeisillä viikoilla olemaan hieman lopussa, ja viikon loma tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden akkujen lataamiseen. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin ensi viikolla lomaileva muistaa ottaa aikaa itselleen, rentoutumiseen ja läheisten kanssa ajan viettämiseen. Se on kuitenkin kaikista tärkeintä. Hyvää syyslomaa!

Kun kaikki kaunis katoaa

Nyt siis toinen viikko ns. "yksilöurheilijana" menossa, ja pikku hiljaa tästä alkaa löytämään jo hyviäkin puolia.

Omaa joukkuetta on edelleen massiivinen ikävä, ja päivät ovat tuntuneet oudoilta ilman niitä tuttuja naamoja. Kuitenkin eräs ystävä lähetti minulle viime torstai-iltana kuvan, jonka teksti noin karkeasti suomennettuna kuuluu seuraavasti: "Joskus hyvät asiat hajoavat, jotta paremmat asiat voivat pudota yhteen."

Kyseinen teksti antoi valtavasti voimaa, teksti sopii niin kovin moneen tilanteeseen elämässä, mutta myös vallitsevaan joukkuehapuiluun. Jos kyseinen henkilö lukee tätä, niin kiitos, autoit enemmän kuin uskotkaan.

Mutta tosiaan, hyviäkin puolia vallitsevasta tilanteesta on. Treeniaikataulut ja -sisällöt saa suunnitella itse, mistä olen pitänyt todella paljon. Aikaa on löytynyt paljon myös muulle elämälle, kun treenata on saanut oman elämänrytmin mukaan, mikä on ollut todella piristävää. Tiedä mistä sekin johtuu, mutta pikku hiljaa elämässä alkaa arvostamaan monia muitakin asioita kuin jalkapalloa, vaikkei jalkapallon arvostaminen kuitenkaan ole vähentynyt yhtään.

Kaiken myllerryksen keskellä, olen vähän väliä palauttanut mieleeni kaksi asiaa. Toinen on tuon aiemmin mainitun kuvan teksti, ja toinen on entisen valmentajani sanat, jotka hän lausui eräänä sunnuntai-iltapäivänä Mukkulan tekonurmella käydessämme läpi silloin vallitsevia olosuhteita, jotka eivät olleet erityisen kehuttavat. Hänen sanansa menivät kutakuinkin näin: "Niin...kaikesta huolimatta, jalkapallo on kuitenkin ehkä maailman hauskin vähäpätöinen asia, eikä sitä tule ottaa liian vakavasti, ja siinä on keskityttävä olennaiseen." Tätä seurasi kysymys, että tiedänkö mikä sitten on olennaista. Vastaus tähän oli yksinkertainen: "Pelaa jalkapalloa." Minulle tämä "oivallus" merkitsi suunnattomasti, ja sen olen yrittänyt muistaa arjen keskellä. Älä murehdi, pelaa futista. Tee sitä mitä rakastat.

Elämää yksilöurheilijana

Viime sunnuntaina FC Reipas P98 pelasi historiansa viimeisen ottelun FC Kuusysiä vastaan. Vaikka ottelu päättyi Kuusysin 4-0-voittoon, meinasi itselläni ainakin ottelun jälkeen vierähtää kyynel silmäkulmasta jostain aivan muusta syystä kuin tappion tuoman pettymyksen myötä. Liian monta hienoa vuotta yhdessä, monta pelireissua, turnausta ja kaikkea hienoa ja ei niin hienoa. Nyt se kaikki on ohi.

Mielessä herää pieni kysymys: mitä nyt? Ensi keskiviikkona järjestettävät FC Lahden B.n karsinnat ovat olleet syksyn päätavoite jo pitkän aikaa, ennen kaikkea oman tason mittarina. Mutta kun keskiviikon karsinnat ovat ohi, niin sen jälkeen onkin pelkkää tyhjää. Ei minkäänlaista ajatusta tulevasta, ei mitään tavoitetta, paitsi tietenkin itsensä kehittäminen jalkapalloilijana ja ihmisenä.

Itse ainakin kuulun ihmisryhmään, joka tarvitsee jotain mitä odottaa, jotain mihin valmistautua ja jotain minkä eteen tehdä töitä. Karsintojen jälkeen tälläistä ei ole, ja se tuntuu aavistuksen oudolta.

Sunnuntain jälkeen olen elänyt siis ns. "yksilöjalkapalloilijana". Varsinainen joukkue on kadonnut ympäriltä, vaikka toki ystävät ovat tallella, mutta joukkuetta ei ole. Treeniohjelmat on tehtävä itse, tosin sitäkin olen tehnyt jo viimeisen kuukauden, mutta silti nyt se tuntuu aivan liian oudolta. Kai se vain todistaa, että olen syntynyt joukkueurheilua varten.

Kaikesta huolimatta luotan, että syksy tuo vastauksia moneen asiaan jalkapalloon liittyen, ja että tavoitteita ja päämääriä löytyy, heti kun yksilöurheilu vaihtuu taas joukkueurheiluun. Missä ja milloin, se on vielä arvoitus.

Syksyn tuoksua ilmassa

Lämpötilat painuvat uhkaavasti syksyisiä lukemia, ja samalla jalkapallokausi lähenee uhkaavasti loppuaan. Edessä on ehkä suurin kaudenvaihde tähänastisella jalkapalloilijan uralla, edessä on siirtyminen B-junnuihin. Rakas P98-jengi siis "haudataan" historiankirjoihin, mikä on kieltämättä hieman haikea ajatus. Yli 10 vuoden ajan on samojen jätkien kanssa pelattu, matkustettu, naurettu, itketty, huudettu ja vaikka mitä muuta. Koko joukkue on kuin toinen perhe, josta luopuminen tuntuu todella haikealta. Uutta ei kuitenkaan voi saavuttaa, jos ei vanhaa jätä taakseen. Joukkue ehkä hajoaa, mutta monet ystävyyssuhteet varmasti säilyvät vielä pitkään.

Lokakuun puolivälissä edessä on siis FC Lahden B-junioreiden yhdistelmäjoukkueen karsinnat, joihin omaa tasoa lähdetään mittaamaan oman jengin jätkien lisäksi myös Reippaan -97 ikäluokan ja Kyykän -98 ja -97 ikäluokkien pelaajien kanssa. Koko syksy on sitä varten treenattu, ja hauska on nähdä mihin taso riittää. YJ:hin yltäminen on lähinnä unelma, mutta silti oman tason testaaminen on aina hyödyllistä tulevaisuutta varten.

Ennen YJ-karsintoja pelataan kuitenkin omalta osalta peruskoulun puolella viimeiset koulujenväliset futiskisat huomenna Kisapuistossa. Kaksikon Mäkinen-Jokelainen kanssa kisoja on spekuloitu jo useampi viikko, ja huomenna vihdoinkin mennään! Hyvä sekoitus pelaajia on Yhteiskoululla mukana, ja kun vihreävalkoinen paita puetaan päälle, menestystä odotetaan aina.

Syksyn tullessa jalkapallorintamalla on siis suuria muutoksia edessä, mutta sitähän tämä elämä on. Pistetään loppuun vielä Lahden Yhteiskoulun vuoden 2013 futisjoukkueen "virallinen" kisabiisi, Ismo Leikolan Mitä jos me silti voitetaan. Hyvää syksyä kaikille!

Ismo Leikola - Mitä jos me silti voitetaan

Mahdollisuuksien syksy

Uusia mahdollisuuksia aukeaa jatkuvasti. Aina niitä ei edes huomaa, mutta tänä syksynä, lyhyen ajan sisällä uusia mahdollisuuksia, varsinkin jalkapalloon liittyen.

Viime tiistaiyönä Team Finland -niminen ryhmä saapui viikon mittaiselta leiriltä Ateenasta, jossa 20 pelaajaa ympäri Suomea treenasi ja pelasi kolme peliä paikallisia jengejä vastaan. Peleistä saldona oli kaks voittoa ja yksi tappio, ei siis yhtään huonommin.

Omasta reissusta jäi käteen hyvää kokemusta kovatasoisten pelaajien rinnalla pelaamisesta ja nopeatempoisesta pelitavasta. Peliaikaa tuli enemmän kuin etukäteen uskalsin odottaa, kaikin puolin siis onnistunut reissu!

Myöhemmin samalla viikolla, tarkemmin sanottuna eilen, joukkueenjohtajana kertoi mahdollisuudesta pelata ja harjoitella Reippaan B1:sen kanssa loppusyksy. Kyseessä on varmasti iso muutos, kun vastaan ei tulekkaan enää järjestään pienempää, vaan isompaa, vanhempaa ja fyysisempää futaria. Hieno mahdollisuus silti, ja varmasti samalla ainutlaatuinen! B:n pelit ovat myös hyvää harjoitusta ensi kuun FC Lahti YJ:n karsintoihin, jossa on tarjolla taas yksi mahdollisuus. Mahdollisuus pelata hyvätasoista futista kovatasoisessa porukassa, ja näyttää omat taitonsa ja kykynsä.

Ennen karsintoja on kuitenkin edessä vielä paljon duunia, jotta voi saavuttaa tuloksia. Syksy alkaa taas, ja edessä on ehkä junnuvuosien isoin syksy.

Chris Tomlin - Our God

Amatöörimäistä puuhastelua

Seuraavan tekstin ajan aion puhua suuni puhtaaksi niin kovin rakkaan joukkueeni nykytilasta. Haters gonna hate, mutta tästä sen nyt kuitenkin lähtee.

Kuten monet tietävät, joukkueen vastuuvalmentaja sai potkut jouduttuaan erimielisyyksiin seurajohdon kanssa aiemmin tänä kesänä, joka johti kahden uuden valmentajan tuomista joukkueen viimeiselle kuudelle kuukaudelle. Koko asetelma kuulosti jo etukäteen omasta mielestäni naurettavalta, vaikka monet olivatkin alkuun varsin onnellisia joskus varsin suorasanaisen ex-valmentajamme lähdöstä. Itse en koskaan kuulunut tähän ryhmään, ja uskallan väittää, että nyt muutamaa kuukautta myöhemmin entistä harvempi kuuluu.

Suurin ongelma joukkueen pyörittämisessä on se, että pelaajien elämästä yritetään tehdä mahdollisimman "kivaa". Mielestäni jalkapallon ei edes kuulu aina olla kivaa, koko lajin hienous tulee siitä että välillä reeneihin lähtö ei voisi vähempää kiinnostaa ja koko laji ottaa niin paljon päähän, että lopettaminen tuntuu jopa järkevältä ajatukselta. Mutta ilman näitä tunteita ei myöskään tule sitä palavaa intoa ja halua elää pallon kanssa, olla yhtä sen kanssa ja tehdä koko elämä joskus jalkapallon ehdoilla.

Tämä mukavuuden hakeminen joukkueeseen, niin hieno ajatus kun se onkin, on kuitenkin johtanut siihen, että harjoittelun taso ja intensiivisyys on laskenut alemmas kuin vuosiin. Harjoituksissa pelleillään, pelejä hävitään, harjoitteet eivät kehitä ja niitä on liian vähän, mutta silti ne, jotka joukkueesta ovat vastuussa, hokevat kuinka hyvää duunia kaikki tekevät. Mutta kun eivät tee, ja jokainen pelaaja tietää sen kyllä.

Omalla kohdallani vain muutama viikko sitten olin lähes varma, että lopetan jalkapallon tämän syksyn jälkeen, mutta sitten yksi 15 minuutin puhelu entisen valmentajani kanssa sai motivaation taas sille tasolle jolla sen kuuluu olla, kun kilpajuoksu kohti B-junnupaikkoja alkaa.

Tämä motivaation totaalinen katoaminen johtui vain ja ainoastaan siitä, että joukkueharjoituksia on aivan liian vähän, ja niiden sisältö (anteeksi kielenkäyttöni) on aivan karmeaa paskaa. En syytä ketään henkilökohtaisesti, oma motivaatio on oma asia, mutta tämä joukkue ja nämä loput kuukaudet on nyt menetetty, jokainen pärjätköön omillaan ja löytäköön oman tiensä ja tapansa taistella B-junnupaikoista, jos edes aikoo niistä taistella.

Tsemppiä syksyyn, kaikille tasapuolisesti. Piste, loppu ja aamen.

The Last Push

Viimeinen sarjakierros on siis ovella, ja vielä kerran tämä niin rakkaaksi tullut joukkue, perhe, kasataan parhaaseen kuntoon ja pistetään taistelemaan jokaisesta pisteestä, joka syyskierroksella on tarjolla. Helpolla niitä pisteitä ei tule, se todistettiin jo keväällä, mutta kaikki mitä on otettavissa, otetaan.

Oma kesä ei jalkapallon osalta ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sen olen tässä ymmärtänyt. Ripari, valmentajan vaihtuminen, vähentynyt joukkueharjoittelun määrä ja pienempi omatoimisten määrä ovat johtaneet siihen, että sitä "rytmiä", jonka jokainen futari tarvitsee ja joka jokaisella pelistä nauttivalla ja siinä onnistuvalla on tietääkseni ollut, ei ole löytynyt. Eikä se enää ennen sarjan alkua löydykkään, mikä kieltämättä on harmi, mutta tarkoittaa samalla sitä, että syksyn absoluuttinen päätavoite on YJ:n karsinnat.

Vaikka fakta on se, että FC Lahden B:hen on äärimmäisen vaikeaa päästä varsinkin, kun tänä syksynä runko rakennetaan lähinnä 97:sta, niin silti olisi hienoa, jos voisi karsintojen päätteeksi todeta olleensa kauden kovimmassa kunnossa ja antaneensa kaiken mitä kyseiseen lajiin liittyen osaa.

Pian se on edessä, viimeinen puristus, FCR P98:sien viimeinen sarjakierros. Better sit back and enjoy, gonna be one hell of a ride!